Itku pitkästä... harmituksesta

Tekisi mieleni itkeä taas kaikkia maailman asioita. Kun vielä nappailin e-pillereitä, oli tunnepuolella huomattavasti tasaisempaa. Nyt olen palannut teinivuosien tunneskaalan pariin; itku-ilo-suru-kiukku-riemu tai kaikki vaikka kerralla. Pillerihormonit tekevät meistä tekoaikuisia. Kun kuvittelet, että ailahtelevat tunteet ja epävarmuus kaikesta on jäänyt jo taakse, vaanii paluu lähtöpisteeseen pillereiden lopettamista seuraavan kulman takana.

Tänään oli moneen kertaan itku kurkussa valmiina purskahtamaan ulos. Olin kuitenkin urhoollinen ja pidättelin onnistuneesti. Aamulla aikataulu meinasi pettää ja väsytti armottomasti. Tavarat putoilivat käsistä. Niisk. Töissä unohdin erään asian. Nyyh. Työkaveri jäi eläkkeelle tänään. Sniis. Töissä on uusi vauvamaha ja se en ole minä. Yää. Kotiin palattuani ilmeni isompi tulossa oleva yllättävä rahanmeno. Taas. Seuraavakin kuukausi siis kärvistellen. Byhyy. Ystävältä tuli viestillä kuva vastasyntyneestä vauvasta. Byääääääh.

Mikä siinä muuten on, että jos itku on tullakseen, se tulee aina illalla? Ja siitähän seuraa mukavasti sellainen ilmiö, että kun itkuisilla silmillä menee nukkumaan, on aamulla silmät muurautuneet lähes umpeen. Siinä onkin mukava sitten etsiä pallojen alta ripsiä ja luomia meikattavaksi. Ihan tätä ajatellessa jo itkettää.

Huomisesta starttaa pieni rauhoittumisen hetki. Pääsiäinen tuo onneksi pari ylimääräistä vapaapäivää. Jostain syystä alkuvuosi on ollut aika raskas. Tuntuu, että ikävät uutiset ovat seuranneet toinen toistaan. Nyt niin kovasti toivoisi iloisia uutisia omallekin kohdalle.