Kateellinen Somelainen muija

Mikä siinä Facebookissa on niin ihmeellistä, että joka päivä pitää moneen kertaan käydä katsomassa, mitä ihmisten elämässä tapahtuu? Älypuhelin on yksi pahuus, sillä niin helposti voin nanosekunnissa klikata itseni nuuskimaan muiden asioita. Facebook saa aikaan jonkin verran iloa mutta yhä enemmän myös harmitusta. Myönnän, olen kateellinen ihminen. Olen kateellinen tutuille ja puolituntemattomille, en niinkään läheisille ystävilleni. Puoli työpäivää meni pilalle aiemmin tällä viikolla, kun taas uusi vauvauutinen hyppäsi silmille Facebookissa. Fiksu osaisi ajatella, että onpa kiva juttu. Itse ajattelen vain, että on niin epäreilua. Toisille vaan tulee lasta toisen perään ja meillä ei ole yhtään. Tiedän varsin hyvin, että ajatukseni ovat naurettavia ja olen aivan pelle, kun edes mietin tuollaisia. Mutta en hitto vie voi sille mitään. Olen miettinyt, pitääköhän poistua Facebookista ihan vain siksi, etten kestä enää yhtään vauvauutisia. Mutta kuulisin ne varmasti muutakin kautta eli ei se varmaankaan elämää helpota. Päinvastoin. Jäisi nekin muutamat kutsut kekkereihin saamatta, kun nykyään kaikki tiedotus kulkee Facebookin kautta.

Luonnostani olen utelias. Minulla on sellainen työ, jossa minun on oltava utelias ja kiinnostunut ihmisistä. Ehkä siksi en voi tai halua tai pysty irtautumaan sosiaalisesta mediasta. Ja olenhan jo niin tottunut elämään osan elämästäni Facebookin kautta. Olisin voinut jopa jäädä paitsi kutsusta ystäväni babyshowereihin viikonloppuna, ellen olisi Facebookissa. Tämän ystäväni raskaudesta olin äärimmäisen iloinen, sillä vauva oli siihen taloon hyvin toivottu. Hänelle en lapsesta ole piiruakaan kateellinen vaan oikeasti vilpittömän onnellinen, sillä olemme läheiset ystävät. Nyt kuitenkin mietityttää, millainen mieliala minulle noilta kutsuilta jää, sillä sinne on tulossa kasa juuri vauvan saaneita. Osalla on jo lyhyen ajan sisään tullut toinen. Ja heille olen kateellinen, sillä he eivät ole minulle niin läheisiä. Tämä tuntuu ihan sekopäiseltä. En myöskään halua julkisesti paljastaa, että vauvaa meillekin yritetään, joten vaikka haluaisin osallistua vauva- ja odotusaiheisiin keskusteluihin, en voi. En halua paljastaa, että olen lukenut kilometrikaupalla saatavilla olevaa tietoa aiheesta, sillä muuten epäilyt heräävät heti. Taktiikkanani on lyöttäytyä kahden ei-lapsellisen henkilön seuraan ja pyrkiä keskustelemaan jostakin muusta.

Babyshowerit ovat ajatuksena tosi ihana juttu. Minua vaan harmittaa, että ainakin näissä tulevissa kekkereissä aika isoa roolia näyttelevät erilaiset lahjat. Itselläni on nyt taloudellisesti aika tiukka tilanne ja tiedän, että juhlakalulla on kaikkea vauvakamaa jo yllin kyllin. Päätinkin hankkia hänelle jotakin ihan muuta. Jotakin, mitä to-be-mom on itselleen toivonut. Ja se ei liity millään tavalla vauvaan. Siinäpä sitten muille ihmettelemistä, kun meikäläinen saapuu ilman potkupukua tai pikkutossuja paketissa. Hah.

Kaikesta huolimatta uskon, että tästä tulee kiva viikonloppu. Myös "vihreä viikko" lähestyy, joten oman katseeni suuntaan siis kohti saapuvaa ovulaatiota. Hip hei!