Itsediagnoosi

Olen jo aiemmin kerskunut sillä, kuinka hyvä olen googlettamaan etenkin erilaisia sairauksia ja vaivoja. Torstaina on gynen käynti, jossa toivon mukaan myös ultrataan munasarjat. Koska olen valveutunut kansalainen, olen tietysti laatinut itselleni diagnoosin jo valmiiksi. Mitään suunnitelmaa minulla ei sen varalle ole, että lääkäritäti onkin eri mieltä. Ehkä aloitan tiukan väittelyn puolustaakseni omaa diagnoosiani tai sitten olen kiltti ja pidän suuni kiinni ja kiukuttelen sitten kotona (ja täällä).

Oma diagnoosini perustuu tarkkaan tutkimustietoon, tietysti. Tutkimukseni ensimmäinen osa on suoritettu tarkalla ja tieteellisellä menetelmällä nimeltään ovulaatiotesti. Nämä lääketieteen huippua edustavat pienet tikut ovat antaneet selon siihen, että ovulaatio tapahtuu normaalisti ja ajallaan. Viime kierrossa kaksi tasavahvaa viivaa testissä todistivat saman mitä kehon muut, lähinnä limasta pääteltävät oireet antoivat ymmärtää. Tässä kierrossa aloitin testaamisen jo eilen, vaikka ovulaatiopäivän pitäisi olla vasta kolmen päivän päästä. Haaleaa viivaa se eilen näytti kuten pitikin eli tieteellisen tutkimukseni tulokset näyttävät edelleen pitävän paikkaansa.

Diagnoosini toinen osa perustuu puolestaan olemassaolevan tutkimustiedon hyödyntämiseen. Lähdetietoni olen haravoinut googlesta, kuten jokaisen tutkijan kuuluukin. Lähdekritiikkiä olen harjoittanut hyvin maltillisesti. Oireiden perusteella olen päätynyt diagnosoimaan itselleni hormonivajetta kierron loppupuolella. Nyt jos olisin lääkäri, määräisin itselleni keltarauhashormonia loppukierron vajetta paikkaamaan.

Tutkimuksistani viisastuneena ehdotan avattavaksi itsepalvelulääkäriasemia, joista voisi jonkinlaisen automaatin avulla ensin diagnosoida itse itsensä ja sitten printata napista reseptin tai vaikkapa labralähetteen.