Soittelin ohjeiden mukaan klinikalle eilen kun vuoto vihdoin alkoi. Lugesteronin lopettamisen jälkeen meni siis 5 päivää vuodon alkuun vaikka lääkärin mukaan vuoto pitäisi tulla parin päivän sisään. Tiputtelu jäi odotetusti kokonaan pois ja vuoto alkoi heti kunnon tulvalla kera poikkeuksellisen voimakkaiden kipujen. Lugesteronin lopettaminen auttoi myös kamalaan turvotukseen, josta kärsin koko loppukierron. Ihanaa saada taas housut jalkaan ilman suurempaa tuskaa.
Aikataulu menee nyt inseminaation suhteen tosi tiukalle, sillä juhannus ajoittuu melko tarkalleen juuri ovulaatiohetkeen. Klinikan hoitaja ei osannut ottaa kantaa aikatauluun, mutta oli samaa mieltä, että Gonal-F:ää on turha pistää jos inseminaatio ei ajallisesti onnistu. Hän kumminkin lupasi jutella lääkärin kanssa vielä asiasta ja soittaa seuraavana aamuna uudelleen.
Tänään aamulla soittivat ja lääkäri oli sitä mieltä, että juhannusaaton aattona pyritään inseminaatio tekemään. Nyt vain peukut pystyyn, että folli kypsyy riittävän suureksi ennen sitä. Maanantaista alan nyt pistämään Gonal-F:ää ja perjantaina on seurantaultra jossa mitataan follikkelin koko.
Koska aloitan elokuussa uudessa työssä, on nyt tosi ristiriitainen oli koko vauvaprojektista. Missään nimessä tässä vaiheessa ei nyt mitään jarruja aleta lyömään päälle mutta kieltämättä nyt arveluttaa, mitä jos inseminaatio onnistuu?! No, mietitään sitä sitten. Realistisesti tilanne nyt kumminkin on se, että inssissä onnistumisen todennäköisyys on aika pieni. Mieliala on myös mennyt laidasta laitaan. Toisaalta olen surun murtama ja väsynyt, toisaalta järjettömän innoissani kaikesta tulevasta. Minkähänlainen hormonihirmu minusta tulee pistoshoidon aikana?
Elämä on täynnä isoja ja pieniä yllätyksiä, erilaisia asioita ja ajatuksia, iloja, suruja ja kysymyksiä. Asioita pohtii kolmekymppinen rouva, jonka elämää varjosti lapsettomuus. Nyt ollaan onnellisesti äitinä pienelle pojalle ja tarina jatkuu uusin kääntein. Blogin jutut keskittyvät tällä hetkellä vauva-arjen ympärille, mutta mukana on myös hieman asiaa muusta elämästäni.
Samoja ajatuksia on minulla ollut töiden ja raskautumissuunnitelmien suhteen. Mahdollisuudet saada vakipaikka tulevina kuukausina on ihan kohtuullinen ja "pelkään" että tulen heti raskaaksi vakkaripaikan saatuani. Siinä tilanteessa tuntuu, että olen jotenkin velvollinen selittelemään miksi "ajoitin" raskauteni siten. http://nytheti.blogspot.com/
VastaaPoistaToisaalta, työnantaja ei ajattele sinua ensisijaisesti eli ei meidänkään tarvitse ajatella ensisijaisesti työantajaa. Itse aion ainakin aikanaan rehellisesti kertoa, että ajoituksen suunnitteleminen oli täysin mahdoton tehtävä. Sille ei sitten mitään mahda, mitä jatkoseuraamuksia työn kannalta mahdollinen raskaaksi tulo aiheuttaa. Yritän kumminkin pitää mielessä, mikä tässä elämässä on tärkeintä.
PoistaSamoin olen minäkin ajatellut, että jos raskaaksi tulen niin kerron että raskautta on yritetty jo hyvän tovin eikä ollut mitenkään ajoitettu töiden mukaan. Toivotaan, että molemmilla tärppää mahdollisimman pian. :)
Poistahttp://nytheti.blogspot.com/